Hiljaiseloa on ollut muutenkin.

Sitten vuoden ilouutinen: SIPIN AGILITYURAN ALKU HÄÄMÖTTÄÄ! :) Ensi sunnuntaina syvennymme agilityn alkeiden saloihin.

Paremman puutteessa aloitin Kipinän kanssa tottiksen ja BH-kokeeseen treenaamisen. Ohjaaja on tosi kokenut ja olen saanut ison kasan mahtavia ohjeita. Joku kuitenkin mättää, koska se touhu ei minun mielestäni vastaa sitä kuvaa mukavasta harrastamisesta, minkä perään haikailen. Liian totista ja vakavaa.

Minulla sattuu olemaan kaksi varsin erilaista koiraa. En voi yhden rotunsa edustajan perusteella yleistää, joten tässä on kahden yksilön eroja:

Uuden asian opettelu

Pinja: Tekee kolmea asiaa samaan aikaan, paitsi sitä mitä vaaditaan.

Kipinä: Yrittää innoissaan muutaman kerran, mutta menettää mielenkiintonsa kun ei heti saakaan palkkaa. Poistuisi paikalta koska "tää on ihan tyhmää". Jatkamaan pakotettuna oivaltaa nopeasti ja sen jälkeen tekee innokkaana töitä.

Tervehtiminen:

P: Pyörii, hyörii ja häntä hakkaa. Käy välillä tervehtimässä halaamalla.

K: Järjetön hilluminen ja nuoleminen. Lurpsuttaa niin kauan että toiselle menee hermo.

Luoksetulo, suunnan vaihto tms. vapaana ollessa

P: Kaksi ensimmäistä huutoa eivät saavuta tuulessa liehuvia korvia. Kolmas huuto (=karjaisu) saattaa tavoittaa koiran ja se kummastelee että "Ai minä vai?" "Ai nyt vai?" "Mulla olis tässä jutut kesken, en ehi." "No okei, mä tuun..."

K: Vaihtaa suuntaa välittömästi ja nelistää luokse.

Syöminen:

P: Maistelee ja nautiskelee. Ei syö ihan mitä tahansa moskaa (esim. lohi-kasvis-mössö, hyi) Ei aina jaksa jyrsiä luutaan loppuun asti, mutta pitää huolen ettei siihen koske kukaan muukaan.

K: Kuppi imaistu tyhjäksi alta aikayksikön. Varmasti menisi pikkukivetkin, jos ne tarjoilee ruokakupista.  Jatkuva nälkä ja ruokakupin suuntainen vihjailu.

Komentaminen

P: Saattaa keskeyttää toimintansa ja vilkaisee "Ai mitä, sanoitko sä jotain?"

K: Jähmettyy järkyttyneenä paikalleen. Vilkuilee pakoreittiä korvat luimussa ja miettii kauhuissaan selviääkö hengissä.

Kun minulla menee hermot:

P: Viimeistään tässä vaiheessa saan koiran huomion. Koira ei pienistä välitä, pääasia että sen jälkeen on kivaa.

K: Suuttuu verisesti eikä anna ikinä anteeksi, koska hän on kärsinyt niin suurta vääryyttä ja henkistä tuskaa.

Muita erikoispiirteitä:

P:  • Nukkuu sängyssä ja sillä sipuli. Tästä ei luovuta ja piste.

Nyt riitti tämä Vuodatuksen ainainen jumittaminen ja hidastelu.

Jaarittelu jatkuu uudessa osoitteessa:

http://pinjajakipina.blogspot.com/

Jopas on taas aikaa vierähänyt viime kirjoituksesta. Pinja ehti täyttää kaksi vuotta ja Kipinälle on ikää kertynyt jo puoli vuotta.  Kipinällä on vielä toivoa aikuistua, mutta Pinja ei aio koskaan kasvaa henkisesti aikuiseksi.

Pinjan agilityn alkeiskurssi on nyt ohi. Vikalla kerralla päästiin ihan oikealle radalle! Tosin rata oli helppouden multihuipennus, mutta oli kiva päästä tositoimiin. Vauhtia riitti ja esteiden suorituksen suhteen oppi on mennyt perille. Mutta klassisesti rengas suoritetaan vuorotellen keskeltä ja molemmilta sivuilta läpi sujahtaen. Keppejä ollaan treenattu takapihalle pystytettyjen aitakeppien kanssa, joten ne ovat ihan hyvässä vaiheessa. Minulla ei vielä ole selkärangassa sujuva ohjaus yhdistettynä omaan eteenpäin juoksemiseen, joten välillä meinasi mennä pasmat sekasin ja sen takia tulikin omien virheiden takia pari kieltoa. Syksyllä muutan takaisin Lahteen, joten ei auta kuin pitää peukkuja pystyssä, että päästään siellä jatkamaan tätä mahtavaa harrastusta.

Kipinä on ollut turistina agilityharjoituksissa. Epätoivoisena toiveena on ollut, että se joskus säilyttäisi järkensä vaikka näkösällä olisikin vieraita  koiria. Valoa ei todellakaan näy pitkän tunnelin päässä. Heti kun sen ottaa autosta ja se näkee ensimmäiset olennot, alkaa järkyttävä tempominen ja pakkomielteinen luokse pyrkiminen. Hirveä lipominen (vaikka ilmaa jos ei kosketusetäisyydelle pääse) ja maassa möyriminen. Muut koirat ihan hämmentyvät, kun toinen käy niin ylikierroksilla. Koiraan saa kontaktin sekunniksi ja sitten se olisi taas menossa. Kyllä se onneksi hetken riehumisen jälkeen rauhoittuu ja agiharkkojen loppupuolella osaa jo käyttäytyä, vaikka ihan vieressä olisikin muita. Mutta tuo alkusekoaminen... Myös kaupungilla ollaan pyöritty ja siellä olevat ihmiset eivät aiheuta niin suurta ongelmaa.

Pinja on oivaltanut uuden asian: neidin ei tarvitsekaan totella! Hän saa tehdä ihan mitä huvittaa, ja jos se ei muita miellytä niin sitten kannattaa juosta karkuun (onneksi agilityradalla minulla on joku ihan toinen setteri). Tosi raivostuttavaa, kun Pinja ei ota käskyjä kuuleviin korviinsa ja lopulta pistää kaiken leikiksi. Lähinnä tätä esiintyy tilanteissa, jossa vapaamielinen luonnonlapsi-setteri kokee vapautensa uhatuksi. Olen koirien kanssa harjoitellut, että ovista ei mennä ulos ilman lupaa. Asia meni pikkuhiljaa koirien ymmärrykseen, kunnes Pinja tajusi että jos pikkuhiljaa hiipimällä ei pääse pihalle, niin kannattaa spurtata vauhdilla ovesta ulos. Siellä se sitten pomppii menemään käpy tai kivi suussaan. Mitä kovempaa komentaa, sen kovempaa koira loikkii karkuun. Ihme hihhulointia ja haahuilua. Mielikuvitus ainakin saa treeniä kun huijaa koiran lähietäisyydelle. Esim. terassille istahtaminen ja Kipinällä kanansiiven syöttäminen toimii.

Käytiin pyörähtämässä helteisessä match showssa. Kipinä pisti taas alkutöikseen sinkoilu-shown pystyyn. Kehässä se esiintyi nätisti ja osasi olla melkein jopa sivistyneesti tuomarin tutkittavana. Saatiin punainen nauha, mutta meitä ei huolittu jatkoon. Siskoni esitti Pinjaa junior handler-kisassa ja tuloksena oli punaisten neljäs ja ISO kassi leluja ja herkkuja. Kipinä ihastui formula-vinkuleluun ja jaksoi vinguttaa sitä koko illan.

Tällä viikolla lähdemme Lappiin sukuloimaan ja päätin kuitenkin ottaa koirat mukaan. Reissuun lähdetään siis junalla ja junaradan loppuessa Rovaniemeen, matkaa jatketaan vielä muutama tunti bussilla. Matkustaminen on noille ihan rutiinia, mutta täytyy toivoa että pissatauoille pääsee tarpeaksi usein. Viikon lomalla on tiedossa ainakin paljon ulkoilua, uintia ja hyttysten pakoilua.

Kuvia uimareissulta:

Kipinästä on paljastunut todellinen vesipeto! :)

Kuivalla maalla kepit eivät juurikaan kiinnosta, mutta vedestä se noutaisi niitä loputtomiin.

Pinja ei uimaan asti mene, mutta onneksi pikkukaveria voi hyväksikäyttää keppien saamisessa.